Omistan aivan liian monta nahkatakkia. Myönnän, että takin hankkiminen on minulle jonkinlainen riitti – käytän rahaa lantion korkeudelle leikatun mustan nahkatakin ostamiseen kun olen jostakin syytä ahdistunut.

Parhaimmillani olen ollut niin hyvässä kunnossa, etten ole ostanut takin takkia yli viiteen vuoteen. Varsinaisesti putkeni alkoi Bostonin kaupungissa joulukuussa vuonna 1986; sen takin palasia omistan vieläkin.

Ilmiö on onneksi tuttu monille. Naiset ovat tunnustaneet minulle paitsi ahdistuksessa tehtyjä vaateostoksiaan, myös kertoneet kampaajakäynnin helpottavasta tilasta. Hinnasta ei piitata. Yksi tuttu äijä ostaa kerran vuodessa moottorisahan, ison tai pienen, mökilleen. Tarpeellisuudesta riippumatta, saha on saatava.

***

Nahkasaappaita en osta yhtä usein, en vaikka mieli tekisi: saappaat pitää kuitenkin kävellä sisään, sopiviksi ja se on kuukausien, jos ei vuosien prosessi. Omistan muutaman parin tarpeeseen ostettuja mutta huonosti sisään käveltyjä saappaita. Ja nyt ei huvittaisi ryhtyä kävelemään saappaita sisään.

Mutta tärkein saapasparini on aivan timmissä kunnossa. Suomalainen (nyt tulee puffia…) suutariyhtiö Boot Factory teki minulle sopivat saappaat jo 1990-luvun alussa. Ne ovat palvelleet kesällä ja talvella, helteessä, rännässä ja pakkasessa. Ne on pantu koville. Tänään, maanantai-illan pyryssä, saapaspari palveli taas kerran täydellisesti.

En tiedä, mitä kaikkea yhtiössä on 20 vuoden aikana tapahtunut, mutta nettisivut (www.bootfactory.fi) kertoo, että tylppäkärkiset, mustat saappaat maksaisivat nyt 250 euroa. En muista, montako markkaa omistani yli 20 vuotta sitten maksoin.

Mutta olenko hyvä bisnes Boot Factoryn käsityöläisille? Penniäkään rahaa en ole tuonut taloon, mutta olen erittäin tyytyväinen hankintaani. Vähän rahaa olen lingonnut helsinkiläisille kivijalkasuutareille, jotka ovat vaihtaneet korkolappuja, uusineet pohjia ja tehneet muita normaaleja huoltoja.

***

Kun eri bisneksiä eri kulmista katselee, tulee mieleen, ettei Suomessa kannata tehdä mitään kunnollista. Suomalainen kuluttaja on niin tarkka rahoistaan, että hän ostaa mieluummin kerran vuodessa 30 euron saappaat kuin kerran 20 vuodessa 250 euron saappaat. Suomalainen kuluttaja on, no, miten sen sanoisi, ettei syyllistäisi intohimoisimpia lukijoita. Säästäväinen?

Siis voisiko joku kertoa: olenko ollut hyvä vai huono asiakas, kun olen tyytyväinen suomalaiseen saapaspariin, mutta jonka myyjältä en ole ostanut uusia tuotteita. Ja siis en ole ostanut, koska myyjä jo kerran myi niin hyvän tuotteen, etten heti tarvitse lisää.

***

Ihan omasta kokemuksesta voin sanoa, että turhauttavinta on tehdä hyvää työtä, jolle ei ole käyttöä.  Tältä toivoisin jokaisen käsityöläisen välttyvän.

http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/134451-suomalainen-laatutyo-turhaa-tyota